perjantai 15. elokuuta 2014

SYYSKESÄN AAMUN SARASTUS


"Elokuisen heräilevän auringon väsyneet säteet
työntyvät kohmeisten sormien lailla
 hentoina oksien välistä,
aivan kuin venytellen itseään hereille.
Kostea usvan henkäys tuntuu viileältä poskellani.
Syysneito hiipii varovaisin askelin,
hivuttaa itseään vaivihkaa lähemmäs.
Kesän kuumuus on enää vain häilyvä muisto.
Onko kesä nyt ohi?"
-Susanna-

Tänä aamuna sulkiessani kotioven tarkoituksenani lähteä töihin, näin tämän kauniin luonnon oman valoshown! Kuinka kaunis ja rauhallinen hetki. Onneksi oli kamera käden ulottuvilla, koska tämä hetki oli nopeasti ohi. Tämän kuvan inspiroimana kirjoitin tuon yllä olevan runon.
Kun osuu oikealla hetkellä oikeaan paikkaan voi nähdä maailman hienoimpia asioita. Kyllä luonto on sitten kaunis!

9 kommenttia:

  1. Luontohan se luokin maailmaan kaikkein kauneinta taidetta. Ei se kameran kuvassa ole samanlaista, kuin paljain silmin nähtynä, mutta aavistus siitä upeudesta henkii silti tännekin saakka.

    VastaaPoista
  2. Onpa ihana runo ja todella kaunis valoshow. Ihan kuin tuo valo antaisi siunausta.

    VastaaPoista
  3. Kerrassaan ihana ruono, luin sen muutamaan kertaan ja aina tuntui paremmalta. Luonto on niin ihmeellinen, kumpa me ihmiset ymmärtäisimme sen kauneden ennenkö on liian myöhäistä, juuri tuollaiset kuvat/hetket antavat niin paljon:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanaiset kommenteistanne. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  5. kaikki 3 ATC.ta ovat sinulle varattu. Minulle voisi tulla nämä kolme; odotan kommenttiasi, queenbird, toinen ääni.
    kiva saada muutakin kuin laskuja välillä. Jotain mitä odottaa. :)

    VastaaPoista
  6. Kauniisti tulee valo tuolta puiden takaa.Hetki on ainutkertainen.Kaunis myös runosi.

    VastaaPoista
  7. Ihanat tunnelmaiset kuvat.
    Runo herättää kaihoisia tuntoja.:-)

    VastaaPoista