keskiviikko 28. marraskuuta 2012

"KORUJEN PAULOISSA"

Hurahdin täysin korujen näpräilyyn kun vierailin Virroilla Helmien Talossa (www.helmientalo.fi). Sieltä löytyy kaikkea mahdollista ja mahdotonta korujen tekemiseen liittyen. Se on kuin isojen tyttöjen lelukauppa! Tein pari Voima-korua itselleni ja tässä kuvat.
Tämän kristallin olen ostanut kerran jalokivimessuilta kun löysin wc:n lattialta 5 euron setelin ja ajattelin, että ostan sillä jotain muistoksi kyseisiltä messuilta. No satuinpas löytämään tämän ihanuuden ja se maksoi tasan viisi euroa. Kaikki ovat sitä kovasti ihastelleet. Se on siitä erikoinen, että se vaihtaa väriä riippen siitä millainen on taustaväri. Nyt se sai arvoisensa ketjun Aasian kristalleista ja kuukivestä.


Tämä toinen koru onkin sitten hieman intiaani-henkinen ja maanläheinen. Tein ketjunkin ihan itse puuhelmistä. Rengas symboloi minulle elämän kiertokulkua ja ikuisuutta. Kivi merkitsee Äitimaata ja sulat "Suurta Henkeä" joka meistä huolehtii.
Renkaassa lukee: "Hope, trust, love, dream..."

tiistai 27. marraskuuta 2012

"KAUNIS MAALAUS"

 
 
Sain rakkaalta siskoltani Lindalta upean taulun viime torstaina. Hän oli sen ihan
minua varten maalannut. Täytyy sanoa, että taulu on samalla rauhallinen ja erittäin voimakas.
Väritys on vahva ja juurikin minun tämänhetkisen mieltymykseni mukainen.
Kävin eilen kehystyttämässä sen taulun arvoon sopivilla kehyksillä.
Tulee vähän mieleen Ikoni-taulu.
 
 
 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

"VOIMA-SHAMAANI"

Viime sunnuntaina synnytin tälläisen "Voima-Shamaani"- taulun. Aihe oli ollut jo pidemmän aikaa mielessä ja olin kerännyt jo valmiiksi luonnonmateriaaleja häntä varten. Viime sunnuntaina oli sitten aika tuon "Olion" syntyä. Synnytys oli melko helppo ja kaikki palaset menivät kuin itsestään omille paikoillensa. Kuuntelin samaan aikaan "Shaman´s heart"-levyä jossa on rummutusta yms. aiheeseen sopivaa ;) Voima-olion viesti tuli myös runomuotoon ja kirjoitan sen tähän oheen. Tuokoon se voimaa myös Sinulle joka tätä tekstiä luet!

"Minussa on haukan henki,
luonnonvoimat valtaisat.
Minussa on tuli ja veri,
punaisina ne sisälläni virtaavat.
Naavaa on partani risuinen ja suuri
siellä Menninkäiset asustaa.
Päässäni törröttää sulat hienoimmat,
ne voimista ylimaallisista tiedottaa.
Näen sisääsi, haistan värisi,
tiedän mitä kukin ajattelee.
Tummat silmäni syvälle katsoo
ne sieluusi synkkään porautuu.
Käy metsään, laula loitsu.
Kuule kuinka huhuilen.
Nosta katseesi kuutamolle
ja laula oodi voimalle.
Olen viisas tiedontuoja
välittäjä vanhojen voimien.
Kun vinkkaat silmää kuutamolla
tulen ääneti vierelle.
Älä katso silmiini suoraan
ne verkkokalvosi polttavat.
Kun vilpittömin mielin apuani pyydät
tulen silloin kuin salama.
Läpi tulen ja jään kovan
silloin käyttöösi saat voiman oman."

maanantai 5. marraskuuta 2012

"LUONTOKUVIA KOTIKYLÄLTÄ"

Eilen sunnuntaina kävin Systerini kanssa kuvaamassa kotikylän kaunista luontoa. Koski on taas valloillaan kun vettä on satanut riittävästi. Tavallisesti koskessa lirisee pienen pieni puro, mutta nyt kuului upea pauhu. Kosken ääni on niin intesiivisen voimakas, että sen äärellä on helppo uppoutua vain kuuntelemaan tuota luonnon musiikkia ja kaikki muut ajatukset päässä jäävät taka-alalle.
Läsnäolon voiman voi tuntea tuota ohikiitävää vettä seuratessa.

Kiviherra uinuu poski koskea vasten.
Ainakin yhden vesihiisin näen kuvassa kiven vieressä. Näetkö sinä?
Sammaleen kaunis väri ja pehmeä koostumus korostuu harmaiden kivien pinnalla.
Se suorastaan käskee koskettamaan ja taputtamaan itseään.
Luonnossa on tärkeää myös tuntoaisti. On mielenkiintoista kosketella kaikkea metsästä löytyvää, kuten sammalta, jäkälää, kaarnaa, kiviä...Saa yhteyden luonnon henkiin ja Äiti Maahan. Omassa kotikylän puhtaassa luonnossa on vaikea muistaa maailman saasteita kun näkee ympärillään vain puhdasta koskematonta luontoa. Kuinka onnekas olenkaan kun täällä saan asua! Kiitos-kiitos-kiitos!

Peikolla on oma valtaistuin koskenpartaalla. Siinä hän voi istuskella kädet poskella
ja miettiä syntyjä syviä...
Sisko meni nappaamaan kuvan herkästä hetkestäni vanhan Herra Kuusipuun kanssa...

Kukas sieltä kurkistaa lehtien seasta? Pieni kalpea kaarna-peikko on aivan naama
valkoisena. Niin paljon hän säikähti kun tuli yllätetyksi eikä ehtinyt sukeltaa piiloon ruskeiden lehtien alle missä hän yleensä lymyilee ja napostelee maan matosia ja havunneulasia.