perjantai 29. marraskuuta 2013

ENKELIEN SIIPIEN HAVINAA...

Linda, Kirsi ja Sussu

Eilen oli erityisen ihana ilta siskoni Lindan luona kun vieraana oli Kirsi Ranto. Vietettiin tunnelmallista Enkeli-iltaa meditoiden ja syöden Lindan loihtimia herkkuja kynttilöiden loisteessa. Mukava porukka oli koolla ja viihdyimme Kirsin valovoimaisessa seurassa. Kiitos kauniista illasta!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

PIECE OF CAKE...


 Eilen herkuteltiin isännän juhlia kotosalla lähipiirin kanssa. Laitanpa tähän kuvaa herkuista. Tuossa ylimpänä on siskoni Lindan bravuuri suklaamousse-kakku. Se on taivaallisen ihanaa ja kuohkeaa, suorastaan vie kielen mennessään! Ihanat kermaruusut hän loihti kakun päälle myös! Niin taitava ja taiteellinen kokki hän on!!!

Tässä yllä on minun tekemäni kinkkuvoileipäkakku. 

 ...ja tässä lohitäytteinen voileipäkakku. Tuli ihan hyviä molemmista. Vähän olisi ehkä saanut kostuttaa niitä enemmän. En ole näitä voileipäkakkuja paljon väsäillyt, joten oppia ikä kaikki. Maut olivat kyllä erittäin hyvät ;)


 Tässä esittelyssä yksi upeista lahjoista. Linda ja Mimma-kisu antoivat lahjaksi tämän upean vanhan höylän. Isäntähän on mestari tekemään puusta kaikkea hienoa, joten tämä symboloi myös sitä ja sopii hyvin hänelle. Lisäksi Linda oli kaiverruttanut laattaan aivan upean ja liikuttavan itse keksimänsä tekstin:

"Vuodet ovat höylänneet sinusta pois kaiken turhan,
vain sydänpuu on jäljellä."

Täytyy sanoa, että Linda osasi kyllä liikuttaa meitä noilla kauniilla 
sanoillaan kun illalla lahjaa ihailimme...nyyh!

Tässä synttärisankari leikkaamassa kakkua. 
Paljon onnea omalle viiskymppiselle kullalle!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

MERENHENGETÄR ISABELLAN TARINA, Osa 6

Meren kuninkaalliset kuljettajat merihevoset olivatkin kuulleet Isabellan kauniin laulun, joka kiiri vettä pitkin merenalaiseen kuningaskuntaan asti. Isabella katsoi kalastajaa lempeästi silmiin ja hyppäsi veteen. Merihevosvaljakko vei Isabellan hänen vanhempiensa luokse. He olivat olleet murheen vallassa, koska eivät olleet pitkiin aikoihin kuulleet rakkaasta tyttärestään mitään. Eivät tienneet palaisiko hän koskaan. Suuria kotiinpaluujuhlia alettiin heti suunnitella, mutta Isabella halusi kertoa ettei voi jäädä... 

Hänen vanhempansa olivat kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että Isabella kuului heidän valtakuntaansa. Olihan hän joskus perivä meren valtikan. 

Samaan aikaan kalastaja ikävöi tuota merenhengetärtä niin kovin, että heittäytyi mereen. Hän ei halunnut elää ilman Isabellaa ja oli valmis riistämään henkensä. Hänen sydämensä oli kuitenkin niin puhdas ja täynnä elämänvoimaa, että merenvoimat päättivät ottaa hänet valtakuntansa jäseneksi. Kalastaja tunsi kuinka hänen jalkansa takertuivat toisiinsa kiinni. Niihin kasvoi suomut ja hän huomasi että pystyi hengittämään veden alla.

Kun kaikki huomasivat, että tuo nuorukainen todella rakasti Isabellaa, koska oli ollut valmis lopettamaan elämänsä hänen vuokseen, hänet otettiin lämmöllä vastaan. Suuret juhlat järjestettiin. Kalat soittivat koralleilla häämelodiaa ja valaat lauloivat kuorossa.

Tästä alkoi nuorenparin yhteinen ikuinen elämä, eikä heiltä mitään puuttunut sillä heillähän oli sydäntensä puolikkaat niinkuin Isabella oli laulanutkin.

- The End -

lauantai 16. marraskuuta 2013

MERENHENGETÄR ISABELLAN TARINA, Osa 5

Rakastunut ja surullinen kalastajanuorukainen kävi hetkessä kiinni verkkoihin ja heitti ne salaman nopeasti veteen uskoen ja toivoen, että pieni lintunen tarttuisi verkkoon ja pelastuisi. Niin paljon hän rakasti tuota pientä ja hentoa olentoa, jonka sirkutusta hän olisi kuunnellut taukoamatta. Se ääni oli kuin hunajaa hänen korvilleen. Yht´äkkiä kalastaja näki outoa kajastusta vedestä ja aivan kuin pyrstö olisi heilahtanut pinnalla. Jonkin kauniin tutun äänen hän kuuli korvissaan. Niin kauniin, että hänen sydämensä pakahtui onnesta. Voisiko se olla hänen sinilintunsa? 

Kalastaja veti verkot veneeseen, mutta mitään ei niissä ollut. Hän luuli kuvitelleensa tuon äänen sielussaan kunnes kuului loiskahdus....Yks kaks hänen veneensä kannella istui mitä kaunein sininen olento jonka tuttu loitsu kuului:

"Oi sinä kaunis komea mies,
näytä minulle kotiisi ties.
Haluan nähdä missä asut,
mitä mietit ja miten saan sut.
On sydämes puhdas ja avoin,
ei sitä ole mustattu peloin,
ei saloin.
Tahdon olla ystävä sulle,
lupaathan puolet sydämestäs mulle."

Kalastaja kaappasi tuon suomuisen kauniin olennon syleilyynsä ja silmät kostuivat suolaisista kyynelistä. Taika oli rauennut. Isabella kuitenkin tiesi, että hänen vanhempansa, meren valtiaat, odottivat hänen paluutaan. Miten hän asian heille selvittäisi ettei rakastaan jättää voisi...?

...jatkuu...to be continued....

perjantai 15. marraskuuta 2013

MERENHENGETÄR ISABELLAN TARINA, Osa 4

Korppi-eukko loitsusi ja loitsusi. Telepaattisesti kalastajaa viekoitteli. Eipä ollut ottanut huomioon sitä tosiasiaa, että sinisen Isabella-linnun sydän oli puhdas ja täynnä valkoista kristallivaloa ja sellainen aina voittaa epäaidon ja pahuudesta kumpuavan loitsun. Niinpä sitten kävikin, että Korppi-eukon taiat alkoivat kääntyä häntä vastaan. Alkoivat mustat siivet sille kasvaa. Kauniit taiotut kasvot muuttuivat höyhenten peittämiksi ja ääni oli kraakkumista. Taian voima kääntyi häntä vastaan ja Korppi-eukosta tuli korppi lopun elämäkseen...

 Aivan samaan aikaan Isabella tunsi siivissään voimakkaan tunteen ja sen täytyi kuin kohtalon voimasta nousta siivilleen kalastajan veneeltä korkealle ilmaan. Sieltä se aloitti hurjan syöksymisen alas ja vauhti kiihtyi kiihtymistään kunnes se sukelsi tummaan mereen. Se ei voinut tuolle taian voimalle mitään vaan sen piti totella vaistojaan. 

Kalastaja näki tilanteen ja järkyttyi, koska ei voinut tehdä mitään linnun huimalle syöksymiselle. Kyyneleet kirposivat hänen silmiinsä ja sydäntä kylmäsi. Mitä nyt tapahtuu? Miksi lintunen teki sen? Syöksyikö se taian voimasta omaan kuolemaansa vai olisiko mitään enää tehtävissä....?

...tarinani jatkuu...to be continued....

torstai 14. marraskuuta 2013

MERENHENGETÄR ISABELLAN TARINA, Osa 3

Korppi-eukolla oli syynsä siihen, että hän taikoi itsensä hemaisevaksi prinsessaksi. Hän halusi saada tuon kalastajanuorukaisen pauloihinsa. Eukko hieroi kristallipalloansa ja loitsusi lemmenloitsuja nuoren komistuksen korvaan.

"Lemmen tunteen sydämeesi taion,
sinut iselleni ikuisesti ottaa aion,
kautta korpin sulkien tummien,
hornista ikiaikaisten tammien,
yhtyköön sydämemme toisiinsa kietoutuen,
kuin rakastavaiset toisiinsa yhtyen."

 Tunsi uljas kalastaja jäätävää poltetta sydänalassaan. Kuuli outoa kuisketta korvissaan. "Mikä on tämä outo tunne sisälläni?" Hän mietti kun suunnisti laivallensa satamaan.

 Laivansa kannella odotti häntä kaunis pieni sininen lintu. Sen ääni oli heleä ja lumoava. Se lauloi suoraan pojan sydämeen näin:

"Oi sinä kaunis komea mies,
näytä minulle kotiisi ties.
Haluan nähdä missä asut,
mitä mietit ja miten
saan sut. 
On sydämesi puhdas ja avoin,
ei sitä ole mustattu peloin,
ei saloin.
Tahdon olla ystävä sulle,
lupaathan puolet sydämestäs mulle."

Kalastaja tunsi nyt pelkkää lämpöä ja rakkautta sisällään. Hän tunsi ettei pelännyt mitään tai ketään kunhan vain sai olla tämän suurisydämisen pienen linnun kanssa. Heistä tulikin parhaat ystävät ja mihin kalastaja meni, sinne pyrähti myös pieni sininen Isabella-lintunen. Pääsisikö Isabella koskaan näyttämään todellista olemustaan vai jäisikö hän ikuisesti linnuksi?....

...jatkuu....to be continued...

(Tämä tarina ja kuvat ovat Artjournaliini tehtyjä ja haluan jakaa sen kanssanne)

tiistai 12. marraskuuta 2013

MERENHENGETÄR ISABELLAN SEIKKAILU-TARINA JATKUU...Osa 2

 "Merenhengetär Isabellan seikkailu"- tarina jatkuu....

 Nuori Isabella, vedenhengetär, meni satamassa asuvan ennustajaeukon luokse. Hän oli kaloilta kuullut että tuo mustanpuhuva "Korppi-eukko" pystyi tekemään taikajuomallaan hurjia taikoja. Oli eukolla yksijalkainen korppi ja se avusti Mestariansa taikojen keitossa. Isabella tahtoi päästä kaupunkiin. Hän oli rakastunut komeaan kalastajapoikaan ja halusi päästä katsomaan kuinka ihmiset asuvat. Vanhempiensa neuvot oli jo unohdettu ja noita nosti Isabellan huulille taikajuomapikarin...
Isabellaa pyörrytti ja hän tunsi outoa kihelmöintiä suomuisella ihollaan. Hän katsoi pyrstöään  ja näki sinisen untuvaisen linnunpyrstön. Kädet olivat muuttuneet siiviksi ja suun tilalla oli nokka. Hän yritti sanoa jotain, mutta pystyi vain sirkuttamaan...Mitä ihmettä hän nyt tekee? Pääseekö hän enää koskaan takaisin merten valtakuntaan? Ja miksi Korppi-eukko oli taikonut itsensä kauniiksi prinsessaksi?....

...To be continued...


maanantai 11. marraskuuta 2013

PIENI TARINA ART JOURNALIINI, Osa 1

 Tälläisen "Vedenalaisen"-tarinan tein eilen illalla. Ensin tuli kuvat ja sitten tuli tarina niiden inspiroimina.

Vedenhengetär tunsi kaipuuta kaupungin kaduille, mutta hänen vanhempansa, jotka olivat meren valtiaita, antoivat hänen leikkiä vain kalojen ja simpukoiden kanssa...

"Tänne sinä kuulut"; he sanoivat kuin yhdestä suusta ja heidän kiduksensa värähtivät samaan aikaan. Kalaparvi kulki ohitse ja kuiski: "Liian myöhäistä, Isabella on jo kaukana."

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

VALAISTUSVINKKI JA RIEHUVA KISU

Innostuin tekemään tälläisen "jouluvalo-valaisimen" kun näin jossain sisustuslehdessä mallin, eli keksintö ei ole omani. Vuosia sitten löysin roskalavan päältä tuon lampunvarjostinkehikon ja se on ollut mulla säilössä enkä ole keksinyt siitä mitään. Nytpä se saa olla jouluvalojen kantaja ja katsotaan millaisen päällisen se saa keväällä...ehkä matonkuteista tai pajuista pujottelen sille vaatteet...saa nähdä.


Linda tuli piipahtamaan ja toi Lunalle, omalle siskontytölle, taas pari lelua. Ne oli "marinoitu" mirrinmintussa ja Lunahan sekoaa täysin kun haistaa mintun. Se nousi kahdelle tassulle ja haparoi lelua Lindan kädestä ja naukui että annas mulle se lelu ja vähän äkkiä!

 Tuommoinen Rölli-peikko sieltä pussista löytyi ja siitähän tuli heti Lunan paras kaveri ;)

 Tässä kaverukset poseeraavat hurjan riepotuksen ja potkimisen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Rankan leikkimisen ja huumaavan mirrinmintun nauttimisen jälkeen piti vähän siistiytyä. Ja sen perään käydä lepäilemään.
 Rentoa sunnuntaita!

lauantai 9. marraskuuta 2013

MAALAUKSIANI JA RUNOJANI...

"Voimapuun vierellä,
kultaisen kuun alla
siellä missä purppura polku kaareutuu
kuin kuun sirppi,
virvatulen loimutessa
ilmestyy kaksi kaunista.
Kertovat tuhat tarinaa tulista.
Kuuntele kuutamolla,
saatat kuulla heidän kuiskeensa.

Kuva ja runo:
Susanna  Peltola-Toppari

"Vihreä ja voimakas
käärme muinainen.
Kietoutuu sadalle sykkyrälle ja sihisee.
Vaan ei pelkää jänö pienoinen
on sillä violetti voimapaita
sekä ikiaikainen taika.
Ei siihen pysty pelot iskemään
pitkiä hampaitaan näyttämään.
Tukevasti jalat maassa pikkuisella
uskaltaa se nostaa päänsä pystyyn
ja katsoa tähtiin.
Se sanoo:
"Minä olen ja minä uskallan!"

Kuva ja runo:
Susanna Peltola-Toppari

MEHILÄISVAHATAIDETTA - ENCAUSTIC ART

"Yöpuu"

Eilen oli mukava ilta kun olin Luontaishoitola Valonsillassa Virroilla mehiläisvahakurssilla.
Siellä sai paljon vinkkejä ja tekniikoita kuinka tehdä näitä encaustiikka töitä. Ostin kolvin, joka mahdollistaa vahalla piirtämisen ja voi tehdä tarkempiakin viivoja kuviin. Innostava ilta oli! 

 "Mielenmaisema"

"Versova ajatusten virta"

 "Tähtiportin tuolla puolen"

 "Ruska"
 "Jäinen todellisuus"

 "Unelmien kultaamat vuoret"

 "Joulukauris"

 "Jouluilo"


Ihanaa väriterapiaa pimeään sateiseen talveen...

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

ART-JOURNAL SIVUJA LISÄÄ..







Innostuinpa räppäämään pari muutakin aukeamaa Art Journaliini "saksirunojen" kera. Rentouttavaa välillä tehdä vähän isompia kuvia kun olen vain väkerrellyt noita pikkuruisia atc-kortteja.

VOI KUN TULI HEMPEÄÄ...




Erääseen ArtJournaliini tein tälläisen hempeääkin hempeämmän aukeaman. Miten tulikin näin mustan talven keskellä noin kauniin värinen kuva!
Tässä yksi sivu samaisesta journalistani. Kuvassa "Lunatar" eli Luna kuningatar ;)

...ja tässä Prinsessa-Luna!

 Tälläisetkin sivut kirjasta löytyy...Mukavaa sunnuntaita kaikille!