KESÄINEN SÄÄ ÄITIENPÄIVÄNÄ ♥

 Pahoittelen blogitaukoani! Nyt on vaan ollut niin upeat kesäiset kelit, että en ole malttanut
sisällä olla ollenkaan. Olen siivoillut kesätupamme/saunamme kuntoon ja perjantaina saunoimme siellä ensimmäisen kerran tänä keväänä.

 Lunan on tietenkin pitänyt joka päivä päästä lenkkeilemään ja tutkimaan paikkoja!

 Puut ovat alkaneet vihertää näiden parin päivän aikana. Niin ihana vehreys on taas näkyvissä luonnossa. Harmi vaan kun kamerani ei saanut sitä vangittua kuvaan.

 Ensimmäiset orvokit piti tietenkin jo hankkia ja istuttaa saunan rappusten viereen.

 Killinkosken Wanha Tehdas on vielä viikon verran näin rauhallinen, mutta helluntaina 15.5. taas aukeaa kirpputori ym. käyntikohteet ja sitten onkin parkkipaikka täynnä autoja! Innolla odotan kirppikselle pääsyä kun sieltä tekee aina niin hyviä löytöjä!

 Lunan piti päästä taas piehtaroimaan kivilattialle. Kai se tuntuu turkissa mukavalle kun pitää hangata turkkia lattiaan ;)

 Tässäpä poseerataan kuin patsas konsanaan ;)

 Tehtaan takana on tämä meidän kaunis järvemme. Meiltä on n. 100 metriä rantaan ja Lunan kanssa aina lenkkeilemme rantapolulla.

 Tässä on meidän venepaikkamme.

 Kyllä ne valkovuokot vaan kerkesivät avautumaan Äitienpäivän kunniaksi vaikka sitä ehdin jo männä viikolla epäillä.

 

Luna katseli lokkien liitelyä ja vesilintujen uintia silmä tarkkana...



 Oli mukava istuskella rannalla ja nauttia auringonpaisteesta. Lunallakaan ei ollut mitään kiirusta pois.

 No mutta taas Luna löysi yhden pölyisen rappusen jossa piti piehtaroida ;)

Lunan ilme kuvastaa kuinka hän nauttii kun tuli taas kevät ja pääsee ulkoilemaan. No on se meikäläisellä ihan samanlainen onnellinen ilme ;) Ihanaa auringontäyteistä alkavaa viikkoa sinulle ja kiva kun poikkesit katsomassa kuulumisiamme! ♥

UPEA AURINGONNOUSU TÄNÄ AAMUNA!

Upea oli tämän aamuinen väritys taivaalla. Nostin rullaverhon ikkunasta ja hui kuinka sydän sykähti kun näin tämän kauniin auringonnousun! Heti piti rynnätä hakemaan kamera. Voitte vaan kuvitella millainen se oli oikeasti vaikkakin aika hyvin väritys näkyy myös näissä kuvissa ;)
Hyvää viikonloppua ja kiva kun poikkesit täällä kurkkaamassa ;)

TORIPÄIVÄ KILLINKOSKELLA

Bongasin jälleen muutaman korpin, puustaveistetyn sellaisen. Viikinkiseppä Joona Peltoniemi oli tehnyt ne ja ne kuuluivat hänen upeaan myyntikojuunsa. Upeita!

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna on Killissä aina toripäivät. Perjantaina on peräkonttikirppis ja lauantaina toritapahtuma sekä kortti- ja keräilypäivä. Sää oli mitä parhain ja porukkaa oli sankoin joukoin liikkeellä. Torimyyjiäkin löytyi valtavasti ja kaikkia ostettavia houkutuksia. Tässä alla muutama löytöni...

Tämä sudenhampaasta tehty kaulakoru oli aivan pakko ostaa. Näinköhän ulvon nyt kuutamolla ;)

Tälläinen vanha taulu lähti myös mukaan. Kuva taulussa on todella vanha ja tuo rankan vihreä väri kehyksissä luovat aika kitchmäisen rajun kontrastin, mutta toisaalta tuo tekee siitä mielenkiintoisen.

Lunan piti tietenkin tutkiä ostokset tarkkaan ja haistella, että kelpuuttaako hänen ylhäisyytensä ne omaan kotiinsa ;)

Jälleen kerran löytyi noita joutsenia...ne todellakin "vainoavat" mua ;) No yhden euron maksoi rasia niin olihan se ostettava...

Tälläiset puiset leimasimet myös ostin. Ne on kaiverrettu taidokkaasti Intiassa ja niillä voi leimailla tavalliseen tapaan tai sitten vaikka painaa kankaalle. Pitääpä testailla piakkoin.

Kaikin puolin oli taas onnistunut ja mukava päivä kotikylällämme!

"LUONTOKUVIA KOTIKYLÄLTÄ"

Eilen sunnuntaina kävin Systerini kanssa kuvaamassa kotikylän kaunista luontoa. Koski on taas valloillaan kun vettä on satanut riittävästi. Tavallisesti koskessa lirisee pienen pieni puro, mutta nyt kuului upea pauhu. Kosken ääni on niin intesiivisen voimakas, että sen äärellä on helppo uppoutua vain kuuntelemaan tuota luonnon musiikkia ja kaikki muut ajatukset päässä jäävät taka-alalle.

Läsnäolon voiman voi tuntea tuota ohikiitävää vettä seuratessa.

Kiviherra uinuu poski koskea vasten.

Ainakin yhden vesihiisin näen kuvassa kiven vieressä. Näetkö sinä?

Sammaleen kaunis väri ja pehmeä koostumus korostuu harmaiden kivien pinnalla.

Se suorastaan käskee koskettamaan ja taputtamaan itseään.

Luonnossa on tärkeää myös tuntoaisti. On mielenkiintoista kosketella kaikkea metsästä löytyvää, kuten sammalta, jäkälää, kaarnaa, kiviä...Saa yhteyden luonnon henkiin ja Äiti Maahan. Omassa kotikylän puhtaassa luonnossa on vaikea muistaa maailman saasteita kun näkee ympärillään vain puhdasta koskematonta luontoa. Kuinka onnekas olenkaan kun täällä saan asua! Kiitos-kiitos-kiitos!

Peikolla on oma valtaistuin koskenpartaalla. Siinä hän voi istuskella kädet poskella

ja miettiä syntyjä syviä...

Sisko meni nappaamaan kuvan herkästä hetkestäni vanhan Herra Kuusipuun kanssa...

Kukas sieltä kurkistaa lehtien seasta? Pieni kalpea kaarna-peikko on aivan naama

valkoisena. Niin paljon hän säikähti kun tuli yllätetyksi eikä ehtinyt sukeltaa piiloon ruskeiden lehtien alle missä hän yleensä lymyilee ja napostelee maan matosia ja havunneulasia.