MERENHENGETÄR ISABELLAN TARINA, Osa 6

Meren kuninkaalliset kuljettajat merihevoset olivatkin kuulleet Isabellan kauniin laulun, joka kiiri vettä pitkin merenalaiseen kuningaskuntaan asti. Isabella katsoi kalastajaa lempeästi silmiin ja hyppäsi veteen. Merihevosvaljakko vei Isabellan hänen vanhempiensa luokse. He olivat olleet murheen vallassa, koska eivät olleet pitkiin aikoihin kuulleet rakkaasta tyttärestään mitään. Eivät tienneet palaisiko hän koskaan. Suuria kotiinpaluujuhlia alettiin heti suunnitella, mutta Isabella halusi kertoa ettei voi jäädä... 

Hänen vanhempansa olivat kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että Isabella kuului heidän valtakuntaansa. Olihan hän joskus perivä meren valtikan. 

Samaan aikaan kalastaja ikävöi tuota merenhengetärtä niin kovin, että heittäytyi mereen. Hän ei halunnut elää ilman Isabellaa ja oli valmis riistämään henkensä. Hänen sydämensä oli kuitenkin niin puhdas ja täynnä elämänvoimaa, että merenvoimat päättivät ottaa hänet valtakuntansa jäseneksi. Kalastaja tunsi kuinka hänen jalkansa takertuivat toisiinsa kiinni. Niihin kasvoi suomut ja hän huomasi että pystyi hengittämään veden alla.

Kun kaikki huomasivat, että tuo nuorukainen todella rakasti Isabellaa, koska oli ollut valmis lopettamaan elämänsä hänen vuokseen, hänet otettiin lämmöllä vastaan. Suuret juhlat järjestettiin. Kalat soittivat koralleilla häämelodiaa ja valaat lauloivat kuorossa.

Tästä alkoi nuorenparin yhteinen ikuinen elämä, eikä heiltä mitään puuttunut sillä heillähän oli sydäntensä puolikkaat niinkuin Isabella oli laulanutkin.

- The End -