MERENHENGETÄR ISABELLAN TARINA, Osa 3

Korppi-eukolla oli syynsä siihen, että hän taikoi itsensä hemaisevaksi prinsessaksi. Hän halusi saada tuon kalastajanuorukaisen pauloihinsa. Eukko hieroi kristallipalloansa ja loitsusi lemmenloitsuja nuoren komistuksen korvaan.

"Lemmen tunteen sydämeesi taion,

sinut iselleni ikuisesti ottaa aion,

kautta korpin sulkien tummien,

hornista ikiaikaisten tammien,

yhtyköön sydämemme toisiinsa kietoutuen,

kuin rakastavaiset toisiinsa yhtyen."

 Tunsi uljas kalastaja jäätävää poltetta sydänalassaan. Kuuli outoa kuisketta korvissaan. "Mikä on tämä outo tunne sisälläni?" Hän mietti kun suunnisti laivallensa satamaan.

 Laivansa kannella odotti häntä kaunis pieni sininen lintu. Sen ääni oli heleä ja lumoava. Se lauloi suoraan pojan sydämeen näin:

"Oi sinä kaunis komea mies,

näytä minulle kotiisi ties.

Haluan nähdä missä asut,

mitä mietit ja miten

saan sut. 

On sydämesi puhdas ja avoin,

ei sitä ole mustattu peloin,

ei saloin.

Tahdon olla ystävä sulle,

lupaathan puolet sydämestäs mulle."

Kalastaja tunsi nyt pelkkää lämpöä ja rakkautta sisällään. Hän tunsi ettei pelännyt mitään tai ketään kunhan vain sai olla tämän suurisydämisen pienen linnun kanssa. Heistä tulikin parhaat ystävät ja mihin kalastaja meni, sinne pyrähti myös pieni sininen Isabella-lintunen. Pääsisikö Isabella koskaan näyttämään todellista olemustaan vai jäisikö hän ikuisesti linnuksi?....

...jatkuu....to be continued...

(Tämä tarina ja kuvat ovat Artjournaliini tehtyjä ja haluan jakaa sen kanssanne)