Aivan samaan aikaan Isabella tunsi siivissään voimakkaan tunteen ja sen täytyi kuin kohtalon voimasta nousta siivilleen kalastajan veneeltä korkealle ilmaan. Sieltä se aloitti hurjan syöksymisen alas ja vauhti kiihtyi kiihtymistään kunnes se sukelsi tummaan mereen. Se ei voinut tuolle taian voimalle mitään vaan sen piti totella vaistojaan.
Kalastaja näki tilanteen ja järkyttyi, koska ei voinut tehdä mitään linnun huimalle syöksymiselle. Kyyneleet kirposivat hänen silmiinsä ja sydäntä kylmäsi. Mitä nyt tapahtuu? Miksi lintunen teki sen? Syöksyikö se taian voimasta omaan kuolemaansa vai olisiko mitään enää tehtävissä....?
...tarinani jatkuu...to be continued....
Katselen vaan taaskin blogissasi, sanattomana ja huokaan syvään. Vedän sisimpääni kauneutta ja sadun taikaa. Huokaan syvään ja poistun sanattomana yhä,. Täällä käydessä aina on hyvä olla. Lämpöä viikonloppuusi, ystävä rakas. <3
VastaaPoistaKiitos Ystäväinen kauniista sanoistasi ;) Tämä tarina tuntuu syntyvän kuin itsestään...jatkoa seuraa. Ihanaa viikonloppua sinne teille!
PoistaHuikaiseva tarina. Mietin tässä, että tunnen monta ihmistä, joille kasvaa heti mustat siivet. On ihmeellistä huomata esimerkiksi kateutta ja pahan lietsomista. Monikin tarvitsisi tuollaiset sinisiivet suojakseen. Ihana suojakeino.
VastaaPoistaKiitos ja Wau sinähän heti oivalsit tarinan syvemmän merkityksen!
Poista