"Kesän satoa"

Kesän satoa pienessä kodassa.

Siemenet siististi tallessa

uutta alkua,kevättä odottamassa.

Pienet siemenet

kaikki samannäköiset.

Ei pysty sanomaan

millaiseen kukkaan puhkeaa.

Ihan kuin elämässä,

vauvana,

raakileena

vielä ei tiedä miltä isona näyttää.

Puhkeaa myöhemmin kukkaan

ja paikkansa elämässä täyttää.

Mitä miettii linnunpoika

katsoessaan tätä outoa maailmaa.

Paljon on vaaroja elämässä pienellä,

hennolla.

Sulat ei suojaa pahuudelta

suojaus tulee sisältäpäin.

Rohkeus kasvaa elämän myötä

kun siivet alkaa kannattaa.

Suurin silmin katsoo maailmaa

kun vapaana saa liihottaa.

Näkee metsät, pellot, pilvet

kauneus sen silmissä liikuttaa.

Mikään ei näytä enää pelottavalta,

kaikki niin pieneltä vaikuttaa

kun maailmaa ylhäältä katsastaa.

"Koleana aamuhetkenä

lepäsi alakuloisuus pellon yllä.

Usva kuin valkea lakana

järven tyynellä pinnalla.

Hiljaista ja rauhallista,

kunnes kurjen yksinäinen huuto

viilsi jälkensä syksyiseen aamuun."

"Ihmisen elämä,

on joskus kuin lasia

voi olla hyvin haurasta.

Rikki mennessän sanotaan

sirpaleet tuovat onnea.

Vastoinkäymiset särmäävät olemusta.

Voi toisen sirut muita satuttaa,

vaan jos puitteet, karmit, on kunnossa

pysyy elämäkin vahvana kasassa,

pitäen myrskyt mustat ulkona

ja hyvän olon sisäpuolella."

"Metsä kätkee salaisuuden.

Voit aistia sen tuoksusta,

tuntea sateen kostuttamasta sammaleesta.

Valon siivilöityessä puiden lomasta.

Sielussa tuntuu outoa lämpöä.

Aistit, että joku on läsnä.

Vilahtaa pupu kannon takana.

Palokärki huudahtaa jossain lähellä.

Kuulet saniaisten kuiskeen,

sinun vaellustasi seurataan.

Metsä hoitaa kulkijaa ja

vihreä sydäntä parantaa.

Metsässä sielu saa ruokaa ja valaistusta.

Mene oppimaan tarkoituksesi maailmassa ja

kuinka elää sopusoinnussa.

Jos ikinä luontoa vahingoitat

myös itseäsi silloin satutat."