"Elokuisen heräilevän auringon väsyneet säteet
työntyvät kohmeisten sormien lailla
hentoina oksien välistä,
aivan kuin venytellen itseään hereille.
Kostea usvan henkäys tuntuu viileältä poskellani.
Syysneito hiipii varovaisin askelin,
hivuttaa itseään vaivihkaa lähemmäs.
Kesän kuumuus on enää vain häilyvä muisto.
Onko kesä nyt ohi?"
-Susanna-
Kun osuu oikealla hetkellä oikeaan paikkaan voi nähdä maailman hienoimpia asioita. Kyllä luonto on sitten kaunis!
Luontohan se luokin maailmaan kaikkein kauneinta taidetta. Ei se kameran kuvassa ole samanlaista, kuin paljain silmin nähtynä, mutta aavistus siitä upeudesta henkii silti tännekin saakka.
VastaaPoistaOnpa ihana runo ja todella kaunis valoshow. Ihan kuin tuo valo antaisi siunausta.
VastaaPoistaKerrassaan ihana ruono, luin sen muutamaan kertaan ja aina tuntui paremmalta. Luonto on niin ihmeellinen, kumpa me ihmiset ymmärtäisimme sen kauneden ennenkö on liian myöhäistä, juuri tuollaiset kuvat/hetket antavat niin paljon:)
VastaaPoistaKiitos ihanaiset kommenteistanne. Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistakaikki 3 ATC.ta ovat sinulle varattu. Minulle voisi tulla nämä kolme; odotan kommenttiasi, queenbird, toinen ääni.
VastaaPoistakiva saada muutakin kuin laskuja välillä. Jotain mitä odottaa. :)
Upeat kuvat, hieno runo!
VastaaPoistaKauniisti tulee valo tuolta puiden takaa.Hetki on ainutkertainen.Kaunis myös runosi.
VastaaPoistaIhanat tunnelmaiset kuvat.
VastaaPoistaRuno herättää kaihoisia tuntoja.:-)
♥niin kaunis postaus♥♥
VastaaPoista