pienessä kodassa.
Siemenet siististi tallessa
uutta alkua, kevättä
odottamassa.
Pienet siemenet
kaikki samannäköiset.
Ei pysty sanomaan
millaiseen kukkaan puhkeaa.
Ihan kuin elämässä,
vauvana,
raakileena
vielä ei tiedä miltä isona näyttää.
Puhkeaa myöhemmin kukkaan
ja paikkansa elämässä täyttää.
Elämän viisautta runossasi ja tuossa kuvassa hyvin kaunis valo!
VastaaPoistaKiitos. Syksyllä on auringon valo ihan omanlaistaan. Herkkää, raukeaa, pehmeää, niin väsynyttä että se hädin tuskin jaksaa nousta puidenlatvojen yläpuolelle...
Poista